Yhteystiedot

Anna-Liisa Tarvainen, Taideterapeutti MA
Vastaanotto:
Heinätori 5 as.1
33230 Tampere
Ajanvaraus:
040-524 6425
anna_liisa_tarvainen@hotmail.com

Sisältölaatikko

Ohjattua maalausta 2019: Mercurius-ryhmä joka toinen keskiviikko klo 9.30, 16.1.alkaen.
Jupiter-ryhmä joka toinen torstai klo 18, 16.1. alkaen.
Maalausta eri tekniikoilla, alkulämmittelynä dynaamista- tai muotopiirustusta.
Tervetuloa!

Uusimmat kuvat

kevyt_versio
img_1159
img_1180
img_1185
img_1175
img_1162
...taideterapiaopintojen jälkeen
ennen taideterapiaa...
HEPONIEMEN KUKKAPOSSU

Ystäväni Sirkka ja Kalervo jäivät eläkkeelle pari vuotta sitten isännöityään Rekolan biodynaamista tilaa Kangasalla melkein 40 vuotta. Irrottautuminen vanhoista kuvioista konkretisoitui rakentamalla uusi talo irti vanhasta päärakennuksesta. Mäen päällä, puiden lomassa seisoo nyt 'Heponiemen Kukkapossu', viehättävä harjakattoinen puutalo, mittasuhteiltaan sopiva kahdelle hengelle. Tämä ns. 'Vaarinpirtin' on suunnitellut arkkitehti Pertti Toivari ja se on muunnelma hänen kehittelemästään  nykyaikaisesta 'Mummonmökistä' (http://www.mummonmokki.fi). Suunnitelman on fyysistänyt Rakennusliike Pellervo-talot Oy (http://www.pellervotalot.com).

Kaksikerroksinen talo on rakennettu pihapiirin puustoa kunnioittaen. Pihassa on myös autokatos-varasto sekä pieni pumppuhuone. Talo seisoo pilareilla, joten sisään mennessä kiivetään muutama rappu ylös ja valoisan kuistin kautta astutaan eteiseen. Siinä heti vasemmalle johtavat raput yläparvelle, jossa on myös yksi matalahko  ullakkohuone, ja alakerrassa oikealle aukeavat ovet makuu- ja työhuoneisiin, sitten saniteettitiloihin. Käännös vasemmalle ja astumme olohuone-ruokailu-keittiö-tilaan, joka on auki harjakorkeuteen ja antaa hienon valon ja tilan tunnun. Täältä on toinen uloskäynti isolle verannalle, joka on osittain katettu, ja ikkunoista on upea näköala peltojen yli Längelmävedelle.

Tätä ihanuutta he sitten pyysivät minua maalaamaan sisältä laseeraustekniikalla ja otin haasteen vastaan innostuneena.

Laseeraustekniikassa värikerrokset valmistetaan melkein yhtä ohuiksi kuin vesivärit, sisältäen vettä, sideainetta ja pigmenttiä. Värikerros työstetään valkoiselle pinnalle rytmisin liikkein käyttäen suuria siveltimiä. Tämän annetaan kuivua ja sen jälkeen lisätään toinen kerros. Lopullinen värisävy saadaan käyttämällä eri sävyjä useina kerroksina. Tuloksena on läpikuultava, säteilevä väri, koska valo pystyy läpäisemään nämä ohuet kerrokset.

Laseeraustekniikan perustana on luoda vaikutelma, että väri on ikäänkuin tilassa eikä pelkästään seinäpinnassa, ikäänkuin voisi kulkea seinän läpi. Kun kuljemme luonnossa ja katsomme puuta auringonsäteiden siivilöityessä lehvistön läpi, näemme siinä monta eri vihreän sävyä, jotka antavat puulle syvyyttä ja jotka koko ajan elävät valon leikissä. Samanlainen elävä värivaikutelma saadaan laseerauksella myös sisätiloihin. Muuntuvat värisävyt ja vivahteet elävöittävät ja tasapainottavat silmän toimintaa. Värikokemuksemme kulkee silmästä suoraan aivoihin ja sieltä vaeltaa keskushermostoa pitkin rauhasiin ja sisäelimiin. Täten värit huoneissa, joissa elämme, työskentelemme, nukumme tai tutkimme ja opiskelemme, ovat erittäin tärkeitä. Niillä voi olla voimia antava, elävöittävä ja jopa terapeuttinen vaikutus.

Värit valitaan tilan käyttötarkoituksen mukaan: esim. työtiloihin  lämpimiä aktivoivia värejä, makuuhuoneeseen rauhoittavia sekä olohuoneeseen rentoutumiseen ja voimien lataamiseen auttavia sävyjä. On hyvä ottaa huomioon, paljonko valoa tulee tilaan, onko siellä enemmän luonnon- kuin sähkövaloa. Huomion arvoista on myös, mihin aikaan päivästä tilaa enimmäkseen käytetään - vuorokauden eri aikoina värit muuttuvat valon myötä. Myös naapurihuoneista näkyvät värit vaikuttavat kokonaisuuteen.

Neuvottelut väreistä Sirkan kanssa olivat hauskoja, hänellä oli hyviä mielipiteitä ja täysi luottamus aikaansaannoksiini. Suunnittelimme, kuinka kapea eteiskäytävä ottaisi tulijat vastaan valoisin ja lämpimin sävyin: kullankeltaista ja puhdasta vaaleapunaista. Yläkertaan kulkijan johdattaisi tumma violetinsininen, joka vaihtuisi vaaleaan lilaan, ja siellä lempeän roosan sävyn kautta päästäisiin rauhalliseen vinttikamariin. Parvella ovenpielessä voisi kasvaa vaikka kukkanen.

Yllätys odotti jo ensimmäisellä siveltimenvedolla. Seinissä käytetty haltex-levy ei millään suostunut ottamaan vastaan tarjoamiani värejä, kunnes viimein keksin sekoittaa ne värittömään pohjamaaliin, jota käytetään tummien maalien sekoituspohjana. Sen jälkeen kaikki sujui hienosti, mutta pohjamaalin takia lopputulos ei ollut niin läpikuultava kuin pelkkää liimaa sideaineena käytettäessä olisi ollut.

Haasteellisin oli 5m korkean olohuoneen maalaus. Kun kuljeskelin pihalla ja mietin sen sävyjä, katseeni vangitsi eri väreissä kukkivat kurjenpolvet, joita myös Sirkka oli tuonut sisälle vaasiin. Ja siitä se lähti - nyt Kurjenpolvi-olohuoneen seinät ovat kukan terälehtien eri sävyisiä: järvelle antava ikkunaseinä on tumman punavioletti, parven alla vaalea roosa 'itse lempeys' ja iso takaseinä siltä väliltä 'vähän vakava'. Olohuoneen jatkona oleva keittiöosasto sai lämmintä okraa ja oranssia sovitettuna kalusteisiin. Koko tilan katto ja kannatinpilarit oli alunperin maalattu okralla. Nyt nämä murretut puna-sini-violetit ja murretut keltaiset luovat lempeän soinnin kahdesta vastaväristä, jotka puhtaina sävyinä ovat hyvin vaativa ja 'korkealta soiva' pari - kypsän iän sointi. Keltainen ja violetti, ovat vastavärit, jotka ruokkivat henkisiä pyrkimyksiä ja tahtovat irrottaa fyysisestä ulottuvuudesta. "Nyt onkin tämän aika - katse uusiin laatuihin pitkän rupeaman jälkeen maatöissä ja leipomossa", totesi Sirkka hymyillen. 

Muissa huoneissa seinämateriaalina on tekstiilipintainen haltex-levy, jonka saattoi maalata ilman pohjamaalin tukea valuttamistekniikalla, väreissä sideaineena vain liima. Nyt makuuhuoneessa sinisen ja turkoosin eri vivahteet tuudittavat illalla uneen ja työhuoneessa vaalean kullan-oranssin sävyt tarjoavat siellä viipyvälle valoisan ja lempeän tunnelman.

Talon ulkomaalauksen konsultiksi oli pyydetty taiteilija Virpi Kinnusta ja hänen avullaan valittiin perussävyksi vaalea vanamonpunainen ja vähän tummempi kanervanpunainen korostukseksi ikkunan smyygilautoihin  ja terassin oven smyygiin . Kivijalka sai tumman grafiitinharmaan ilmeen ja terassin lattia tumman läpikuultavan harmaan sävyn. Maalausprosessin kuluessa talon ilmettä haluttiin elävöittää maalaamalla terassin seinä kanervan ja vanamon välisävyllä. Tämä väri sai lempinimen 'possu'. Ikkunoiden karmit, ovet, nurkkalaudat,  sekä verannan kaiteet saivat raikkaan valkoisen asun. Kun talo oli muuten maalattu, valkoinen ulko-ovi tuntui kovin vaatimattoman näköiseltä. Sirkan kanssa ideoimme sen siniseksi: nyt näkee heti, mistä mennään sisään! 

Koko prosessin ajan Kalervo auttoi telineiden ja suojausten laittamisessa, hyväksyi värivalinnat ja myhäili rohkaisevasti ohi mennessään.

Sirkka ja Kalervo ovat mukana monenlaisessa yhteisöllisessä työssä. Tämä on talo, jossa on hyvä asua, mutta joka myös luo tilaa uusille asioille - täällä on hyvä pitää seminaareja, työryhmien kokouksia, juhlia... Ja muutaman  vuoden päästä onkin todella juhlaan aihetta: tila on ollut Rekolan suvulla v. 1619 alkaen - piakkoin siis 400 vuotta!

Tässä vielä kahden ihailemani laseeraus-mestarin sivut:

Robert Logsdon   http://lazurebylogsdon.com

Charles Andrade   www.lazure.com

Anna-Liisa Tarvainen, Taideterapeutti MA

anna_liisa_tarvainen@hotmail.com

www.iloataideterapialla.com

 

Arkkitehti Pertti Toivarin ajatuksia projektista

Rekolat halusivat saada omien toiveittensa mukaisen, kahdelle ihmiselle suunnitellun kohtuukokoisen - ja hintaisen pientalon, joka soveltuisi jo etukäteen valmiiksi katsotulle rakennuspaikalle ja joka olisi toteutettu ekologisin periaattein. Tulosuunta taloon, ilmansuunnat ja näkymät kulttuurimaisemaan johtivat hyvässä yhteisymmärryksessä suunniteltuun pohjaratkaisuun. Matalahko lämmin ullakkokerros toimii tarpeellisena "tilareservinä" ja tuvan korkea tila luo tarpeellista avaruutta, vaikka pinta-alaa ei liikoja olekaan. Lopputulos on monien osatekijöiden summa, sillä hankkeessa on ollut monta tekijää ja toimijaa. Värien suhteen olin aluksi vähän "odottavalla kannalla" mutta lopputulos on hyvä. Ulkovärit sopivat taloon ja ympäristöön mielestäni hyvin. Sisätilojen ilme on persoonallinen ja tavanomaisesta poikkeava, mutta samaa henkeä on myös talon asukkaissa ja sitä samaa on ollut koko projektissa.  

Urakoitsija Teemu Pellervo Koskisen tuntemuksia Kukkapossun rakentamisesta

Tämä talo oli mielenkiintoinen ja hauska rankennettava, siinä oli paljon käsityötä ja yksilöllisiä ratkaisuja verrattuna ns. pullotaloihin, joissa työskennellään enemmän sapluunalla. Joutuu/saa käyttää enemmän omia aivoja, kaikkea ei oltu lyöty etukäteen kiveen. Monet materiaalit esim. pintamateriaalit muuttuivat rakentamisen myötä asiakkaan toiveiden mukaan.

Tässä projektissa oli koko perheeni mukana - onhan tämä perheyritys - varsinkin poikani auttoivat paljon ja oppivat siinä samalla. Asiakkaat olivat äärimmäisen mukavia, joten työskentely tuntui hyvin kodikkaalta.

 

 

 

Kuvateksti